Hollannissa on paljon vettä, ja tätä olen jo muutaman kirjoituksen verran toistanut. Alunperin suuri osa maasta oli veden alla ja hiljaksiin paikkoja on kuivateltu. Entimuinoin maatilat olivat nyppylöillä nimeltä "terp"ja kesäisin oli ympärillä laidun/peltomaata. Talvisin maat olivat vettyneet ja lehmät asuivat navetassa (joka oli myös sillä nyppylällä). Nykyisin pääosa Hollannista pysyy kuivana vuoden ympäri, vaikka edelleen laitumet tyhjenevät talvisin, etteivät mene ihan kuralle.
Ja kesäisin hevosia ja lehmiä sitten ilmestyi kuin tyhjästä joka puolella.
Suomeen verrattuna tämä laiduntouhu on erinomaisen helppoa. Jotta maat edes välillä kuivuisivat, vesi on johdettava pois. Joten joka välissä on oja. Ja sehän paitsi rajaa laitumen (elukat pysyvät siellä missä pitää) hoitaa myös vesihuollon. Ei tarvitse rakentaa aitoja (saati herätellä henkiin roudan katkomia tolppia) eikä edes raahata vettä kottareillä tai hartiavoimin.
 |
| Huomaa salaojaputki |
 |
| Kaikkia ojat eivät pitele |
Satunnaisesti oja voi toki olla vaarallinenkin, väärässä kohtaa piehtaroiva hevonen voi sinne kierähtää tai sinne vaeltanut hevonen voi upota mutaan. Yleensä näistä päästään säikähdyksellä, monesti kuitenkin tarvitaan palokunnan apua ennenkuin hevonen on kuivilla. Ohessa googletulokset (näemmä ei varsinaisesti aikajärjestyksessä) tätä kirjoittaessa (18.6), hevosia on pelastettu mm 13 toukokuuta sekä Westzaanissa että Leerdamissa, 8.6 Stiensissä ja 7.5 Cornwerdissä. Suhteellisen usein, siis, ja tuskin kaikki tapaukset edes julkaistaan. Tallilla, missä hevoseni seisoo, en ole onneksi kokenut sitä vielä kertaakaan.
 |
| Kuva Jur van der Pijl / Zhzactueel |
Kätevää aidattomuudessa on myös se, ettei ainakaan ole mitään sähköjohtoa hevosen korvasta korvaan valokuvan taustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti