lauantai 4. helmikuuta 2017

Flevoland

Elokuussa kirjoitin Afsluitdijkistä, eli siitä kuinka Zuiderzee-merestä tehtiinkin IJsselmeer-järvi. Tämän toimen taustalla oli turvallisuus, iso loiskiva meri aisoihin. Hollannista niin paljon on merenpinnan alapuolella, että tulvia ei sovi riskeerata. Afsluitdijk-projekti oli kuitenin vain osa isompaa kokonaisuuttaa, Zuiderzee-töitä. Jo ennen afsluitdijkiä oli kuivatettu pieni osa Hollannin pohjoiskärkeä ja 1900-luvun puolivälissä kuivattelussa päästin oikein tosissaan asiaan. Tehtiin uusi lääni!

Vanhalla kartalla näkyy Zuiderzee ja kaksi saarta, Urk ja Schokland (kartalla jostain syystä eriniminen). Amsterdam on alavasemmalla, nippanappa ulkopuolella. Lähde: http://www.documentatiecentrumurk.nl/
Ensin suoritettiin pohjatutkimusia, olihan turha kuivattaa hiekkamaata, jolla mikään ei kasva. Ensimmäinen kuivatus oli Noordoostpolder (Koillispolderi, ks Dijk ja Polder -kirjoitus sananselitykseksi), joka valmistui 1942. Ja kas, Urk ja Schokland eivät enää ollet saaria, vaan manteretta.

Lähde: Google Maps. Väristä näkyy, että Schokland ja Urk ovat hieman korkeammalla kuin muu ympäristö.
Sitten kuivatettiin itäinen Flevoland (1957) ja viimeisenä eteläinen Flevoland (1967). Kaikissa kuivatuksissa kaava on sama. Ensin rakennetaan valli (dijk) ja sitten pumpataa vesi pois. Kas näin oltiin näppärästi kehitetty uutta viljelysmaata ja tilaa kylille ja kaupungeille. Ja tietenkin alueilla on edelleen pumput toiminnassa, jotta vesi ei pääse valtaamaan alaa takaisin.

Toteutus ja vuosiluvut. Lähde Wikipedia / Zuiderzeewerken

Kun muutin Hollantiin, helmikuussa 2005, asuin ensimmäisen viikon Almeressa, joka on kaupunki eteläisessä Flevolandissa. En tiennyt Flevolandista enkä kuivatusvimmasta mutta aika pian totuus valkeni. Sillä alue on melkein surrealistinen. Kaikki on ihmisen tekemää. Tottakai kaikkin kaupungit ovat aina ihmisen kätten työtä, mutta Flevolandissa myös metsät, pienet järvet ja muut vesistöt ja niissä olevat saaret on tehty piirustuspöydällä. Ja kun kävelin ensimmäisiä askeliani Hollannin maaperällä en voinut kuin ihmetellä suoraviivaisia metsiä - puut oli istutettu riviin.

Luonnollisia metsiä Almeressa.
Kuva valokuvasta helmikuulta 2005, puut suorissa riveissä.
Tekovesistö.

Ja koska koko paikka on syntynyt 70-luvulla talokanta on sen mukaista. Tilaa on enemmän kuin vanhemmissa kaupunkiasunnoissa, mutta kokonaisuus on aika tylsä ja kuvaa aikaansa hyvin.

Kuvattu mukavan harmaana tammikuun päivänä 2017. Ylävasen talonpääty oli ensimmäisen viikon asumukseni. 
Ja tietenkin Flevolandissa on sitä peltoa. Unohdin kuvata kuvausmatkalla, joten lainataan Googlen Street Viewstä.

Tasaista on.
Kun kävin viime kuussa uudelleen kävelemässä alkumaisemissa näitä viivasuoria metsiä oltiinkin kaatamassa. Infokyltti kertoi, että hakkuilla haetaan monimutoisempi metsiä, jotka ovat vähemmän alttiita sairauksille. Näin Flevolandin "luonnon" ensimmäinen kierros kesti vain 50 vuotta.

Viivasuoruus näkyy edelleen, mutta puolet puuttuu.
Hän jumitti ojaan.
Ei saa kiipeillä!
Kävelyllä bongasin myös puistopuita, joissa poistettujen oksien kohtiin oli muodostunut silmiä. Huiman näköisiä. Puulajia en osaa tunnistaa, varsinkaan lehdettä.

Flevolandin kuivatus aiheutti tietenkin myös suuria muutoksia mm Elburgin ja Harderwijkin kaupungeille. Entisistä kalastajayhteisöistä tuli kuivatuksen myötä sisämaankaupunkeja. Kaupungeissa näkyykin edelleen paljon viitteitä vanhaan kalastumenneisyyteen, mm katujen nimissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti